Stomach Health >> Vatsa terveys >  >> Q and A >> vatsa kysymys

Närästykseen liittyvä ruokatorven syöpä

Arkistostamme

Lääketieteellinen toimittaja:Jay W. Marks, MD

Ruokatorven syöpä on kahdeksanneksi yleisin syöpätyyppi ja aiheuttaa 12 000 kuolemaa vuodessa Yhdysvalloissa (2 % kaikista syöpäkuolemista). Yksi ruokatorven syövän tyyppi, adenokarsinooma, muodostaa 50 % ruokatorven syövistä ja sitä esiintyy pääasiassa valkoihoisilla miehillä. Adenokarsinooman ilmaantuvuus ja ruokatorven syöpäkuolemat ovat lisääntyneet tasaisesti Yhdysvalloissa ja Länsi-Euroopassa.

Gastroesofageaalinen refluksitauti (GERD), jossa hapon refluksitauti mahasta ruokatorveen (joka tunnetaan ensisijaisesti närästystä aiheuttavana), on sairaus, joka vaivaa 20 % Yhdysvaltojen ja Länsi-Euroopan väestöstä.

On oletettu, että GERD on tärkeä syy ruokatorven adenokarsinoomaan. Tarkemmin sanottuna hypoteesi on, että krooninen hapon palautusvirtaus ruokatorveen aiheuttaa muutoksia alemman ruokatorven soluissa - muutoksia, joita kutsutaan Barrettin ruokatorveksi -, jotka lopulta johtavat solujen syöpään. On arvioitu, että ½–1 % potilaista, joilla on Barrettin ruokatorvi, kehittää adenokarsinooman joka vuosi, kun heitä seurataan. (Tämä tarkoittaa, että 20 vuoden aikana Barrettin ruokatorvea sairastavalla potilaalla on 10-20 % riski saada adenokarsinooma.) Siksi on suositeltu, että Barrettin ruokatorvea sairastaville potilaille tehdään säännöllinen ja usein toistuva endoskopia (joka vuosi) ja ruokatorven biopsia. että varhaiset pahanlaatuiset muutokset voidaan havaita ja hoitaa hyvissä ajoin ennen syövän leviämistä.

Tärkeä tutkimus, joka julkaistiin New England Journal of Medicine -julkaisussa 18. maaliskuuta 1999. tutki ruokatorven adenokarsinooman, Barrettin ruokatorven ja närästyksen (GERD) välisiä yhteyksiä koko Ruotsin väestössä. Kirjoittajat havaitsivat vahvan yhteyden närästyksen ja syövän välillä. Vaikka syöpäriski oli lisääntynyt jopa lievästi närästyspotilailla, riski oli suurempi, jos närästystä esiintyi usein tai sitä esiintyi useita vuosia. Erityisesti potilailla, joilla oli toistuvia närästysoireita yli 20 vuoden ajan, oli 44 kertaa suurempi todennäköisyys kehittää adenokarsinooma kuin henkilöillä, joilla ei ollut närästystä. Kirjoittajat arvioivat, että GERD saattaa olla syynä puoleen kaikista adenokarsinoomista ja 87 prosentista närästystä sairastavien potilaiden adenokarsinoomista.

Adenokarsinoomaa ilmaantui lähes yhtä todennäköisesti potilailla, joilla ei ollut muutoksia Barrettin ruokatorvessa, kuin potilailla, joilla oli muutoksia, mikä viittaa siihen, että Barrettin ruokatorvi ei ehkä ole vahvempi pahanlaatuisuuden ennustaja kuin pelkkä närästys.

Tutkimus herättää useita tärkeitä kysymyksiä, mutta valitettavasti ei vastaa niihin. Pitäisikö kaikkien potilaiden, joilla on närästys (tai ainakin niiden potilaiden, joilla on usein ja/tai pitkittynyttä närästystä) hakeutua lääkäriin aloittaakseen säännöllisen endoskopian varhaisen adenokarsinooman havaitsemiseksi? Säännöllisen endoskopian ja biopsian tarjoamiseen kaikille potilaille tarvittaisiin suuria ponnisteluja ja resursseja, eikä vielä ole näyttöä siitä, että säännöllinen endoskopia havaitsemaan adenokarsinooman varhaisessa vaiheessa ja estäisi kuoleman. Lisäksi on edelleen asiantuntijoita, joiden mielestä Barrettin ruokatorven muutokset edeltävät aina adenokarsinoomaa ja tarjoavat tyydyttävän keinon tunnistaa potilaat, joilla on riski saada adenokarsinooma ja jotka tarvitsevat säännöllistä endoskopiaa ja biopsiaa. (Ehkä ruotsalaisessa tutkimuksessa Barrettin ruokatorven muutokset jäivät huomaamatta tai ne tuhoutuivat adenokarsinooman vuoksi.) Näin ollen tarvitaan vain yksi endoskopia ja biopsia sen selvittämiseksi, onko potilaalla muutoksia Barrettin ruokatorvessa ja tarvitseeko se säännöllistä endoskopiaa. (Tämä on yleisesti suositeltu lähestymistapa.)

Siihen liittyy kysymys, johon ei myöskään ole vastausta. Jos potilaalla, jolla on usein ja/tai pitkittynyt närästys, ei ole muutoksia Barrettin ruokatorvessa ensimmäisessä endoskopiassa, pitäisikö endoskopia toistaa myöhemmin, jotta voidaan havaita Barrettin ruokatorven muutokset, joita voi kehittyä ensimmäisen endoskopian jälkeen? Jos on, kuinka kauan myöhemmin endoskopia tulee tehdä?

Pitäisikö kaikkia potilaita, joilla on närästys (tai ainakin kaikkia potilaita, joilla on usein ja/tai pitkittynyt närästys) hoitaa aggressiivisesti, eli pitäisikö heidän saada happoa vähentävää lääkitystä rajoituksetta tai tehdä leikkaus hapon refluksin ja adenokarsinooman ehkäisemiseksi? Vieläkään ei ole todisteita siitä, että tällainen hoito estäisi muutoksia Barrettin ruokatorvessa tai adenokarsinoomassa.

Ruotsalaisessa tutkimuksessa närästystä pidettiin synonyyminä GERD:lle. Tiedetään kuitenkin, että GERD voi ilmaantua ilman oireita tai epätavallisilla oireilla, joita ei yleisesti tiedetä johtuvan GERD:stä. Lisäksi on ehdotettu, että potilailla, joilla on muutoksia Barrettin ruokatorvessa, on vähemmän närästystä kuin potilailla, joilla ei ole muutoksia. Näin ollen on mahdollista, että joillakin tutkimukseen osallistuneilla potilailla, joilla oli adenokarsinooma, mutta joilla ei ollut närästystä, todella oli GERD, ja siksi yli 50 % adenokarsinoomista liittyi GERD:hen.

Ruotsalaisen tutkimuksen esiin tuomista huolenaiheista huolimatta on tärkeää muistaa, että tutkimus osoitti yhteyden närästyksen ja adenokarsinooman välillä, ei sitä, että närästys (GERD) aiheuttaa adenokarsinooman. Sen osoittamiseksi, että GERD aiheuttaa adenokarsinooman, on tarpeen osoittaa, että GERD:n tehokas hoito estää adenokarsinooman. Sellaista tutkimusta ei ole saatavilla pian, jos koskaan.

Viitteet:

  1. Lagergren J, Bergstrom R, Lindgren A, Nyren O. Oireinen gastroesofageaalinen refluksi ruokatorven adenokarsinooman riskitekijänä. N Engl J Med 1999;340:825-31. (Alkuperäinen artikkeli Ruotsista).

  2. Cohen S, Parkman HP. Närästys - vakava oire. N Engl J Med 1999;340:878-9. (Alkuperäisen artikkelin mukana toimituksellinen).