Ulosteen happamuustesti on testi, jolla diagnosoidaan imeväisten ja hyvin pienten lasten laktoosi-intoleranssi, maidon sisältämä sokeri.
Laktoosi-intoleranssi on kyvyttömyys sulattaa maidon laktoosisokeria. Sokerilaktoosia sisältävä maito on imeväisten ja pikkulasten tärkein ravinnonlähde. Normaalissa laktoositoleranssissa kaikki laktoosi pilkkoutuu (hajoaa kahdeksi pienemmäksi sokeriksi) ja imeytyy ohutsuolessa niin, ettei mikään pääse paksusuoleen.
Toisaalta laktoosi-intoleranssista kärsivillä henkilöillä, joilla ei ole laktoosia hajottavaa suolistoentsyymiä, nauttima laktoosi ei sula eikä imeydy ohutsuolessa, vaan se saapuu paksusuoleen, jossa paksusuolen bakteerit käyttävät sitä. Bakteerit tuottavat kemikaaleja, jotka aiheuttavat ripulia ja tuottavat myös kaasua. Jotkut bakteerien tuottamat kemikaalit sisältävät maito- ja muita happoja, jotka tekevät ulosteen happamaksi.
Laktoosi-intoleranssista kärsivät eivät voi juoda tavallista lehmänmaitoa ilman ripulia, ilmavaivoja ja usein vatsakipuja. Sen sijaan heidän on juotava korvikkeita, kuten riisiä tai soijamaitoa, tai käsiteltävä lehmänmaitoa laktoosia pilkkovalla entsyymillä (Lactaid), jotta pienemmät sokerit voivat imeytyä ohutsuolessa.
Ulosteen happamuustestin aikana imeväisille ja hyvin pienille lapsille annetaan juotavaksi laktoosia. Normaalilla laktoositoleranssilla kaikki laktoosi pilkkoutuu ja imeytyy ohutsuolessa. Laktoosi-intoleranssista kärsivillä henkilöillä osa tai kokonaan laktoosista ei pilkkoudu eikä imeydy ohutsuolessa, vaan se pääsee paksusuoleen. Paksusuolen bakteerien vaikutuksesta uloste muuttuu happamaksi. Sitten mitataan laktoosin nauttimisen jälkeen erittyneiden ulosteiden happamuus. Jos uloste muuttuu happamaksi, henkilö ei siedä laktoosia.
Vanhemmilla lapsilla ja aikuisilla laktoosi-intoleranssi voidaan todeta laktoositoleranssitestillä tai laktoosivetyhengitystestillä.