Tako kun rauta on kuuma

Lääketieteellinen kirjoittaja:Jay W. Marks, M.D.

Kun lääketieteellinen ongelma ilmaantuu nopeasti tai esiintyy säännöllisesti pidemmän ajan kuluessa, on parasta toimia nopeasti ja tehdä diagnoosi, kun potilaalla on vielä oireita. Mitä vakavampi ongelma on, sitä kiireellisempi. Kiireellisyys ei kuitenkaan saisi koskaan korvata huolellista ja täydellistä diagnostista testausta, kuten viimeaikainen kokemus osoittaa.

Minua pyydettiin tapaamaan potilasta, parikymppistä nuorta miestä, jolla oli ollut useita vuosia vatsakipujaksoja. Kivussa ei ollut mitään erityistä, paitsi että se kesti tunneista yhteen tai kahteen päivään ja sitten katosi. Jaksojen aikana hän ei syönyt; hän havaitsi myös pahoinvointia. Hän oli käynyt päivystyspoliklinikalla kerran, mutta vain rajoitettuja testejä oli tehty eikä diagnoosia tehty. Myöhemmin hänet oli nähnyt gastroenterologi, joka oli suorittanut ylemmän maha-suolikanavan endoskopian. Endoskopialla ei havaittu poikkeavuuksia.

Potilas oli terve lukuun ottamatta näitä vatsakipukohtauksia. Vaikka keskustelin hänen sairaushistoriastaan ​​yksityiskohtaisesti ja tutkin häntä, en löytänyt johtolankoja hänen ongelmansa syystä. Koska jaksot ratkesivat aina täysin, ajattelin, että paras tapa toimia olisi nähdä hänet räjähdyksen aikana. Tutkimalla potilasta jakson aikana toivoin voivani päättää parhaan diagnoosikurssin.

Kesti melkein 12 kuukautta, mutta lopulta varhain eräänä aamuna sain puhelun kotiin potilaalta. Tyypillinen vatsakipujakso oli alkamassa. Sanoin hänelle, että joku vie hänet toimistooni, jossa tapaan hänet. Kun tapasimme, hänellä oli kova kipu, ja hänen vatsansa oli hyvin arka kosketukseen. En odottanut tällaista vakavuutta ja olin hieman ymmälläni. Onneksi jaoin toimiston yleiskirurgin kanssa, joka oli tottunut käsittelemään vatsan hätätilanteita. Hän oli myös vaikuttunut jakson vakavuudesta ja suositteli potilaan lähettämistä ensiapuun. Hän oli huolissaan siitä, että leikkausta saatetaan tarvita, ja hän myös katsoi, että diagnostinen testaus voitaisiin suorittaa nopeasti ensiapuhuoneesta käsin.

Päivystyspoliklinikalla rutiininomaiset veri- ja virtsakokeet olivat normaaleja. Kuumetta ei ollut. Oireiden vakavuuden vuoksi ensimmäiseksi kokeeksi valittiin TT-skannaus. Skannaus saatiin nopeasti. Se osoitti vatsan alueella turvotusta, jonka radiologi tulkitsi ohutsuolen segmentiksi.

Kului useita tunteja ja potilas tunsi olonsa mukavammaksi, kun hänelle annettiin voimakasta lääkitystä kipuun. Hänen vatsansa oli vähemmän arka. Suosittelemme potilaalle, että hänet otettaisiin sairaalaan tarkkailua ja lisätutkimuksia varten. Potilas oli hyvin vastahakoinen, koska kaikki aiemmat jaksot, jopa saman vakavuuden omaavat, olivat parantuneet täysin päivässä tai kahdessa. Lopulta tein sopimuksen potilaan kanssa. Olisin samaa mieltä hänen lähtemisestä kotiin, jos hän lupaisi palata aikaisin seuraavana aamuna ohutsuolen bariumröntgenkuvaukseen. (Emme vieläkään tienneet suolen turvotuksen syytä, ja toivoin, että röntgenkuvaus tunnistaisi syyn.) Vein CT-kuvan maha-suolikanavan radiologille, joka tekisi röntgenkuvan seuraavana päivänä ja kävin sen läpi hänen kanssaan valmistautuessaan röntgenkuvaus. (Hän hyväksyi skannauksen aiemman tulkinnan.)

Seuraavana aamuna otettiin ohutsuolen röntgen. Se oli normaalia! Viisas radiologi ei kuitenkaan löytänyt ohutsuolen epänormaalia segmenttiä, ja se seurasi bariumia sen poistuessa ohutsuolesta ja mentäessä paksusuoleen (koolon) - mikä ei kuulu ohutsuolen röntgentutkimukseen. Tekemällä niin hän tunnisti anarrowing keskellä paksusuolen. On selvää, että TT-skannaus oli tulkittu väärin.

Potilas tarvitsi nyt kolonoskopiaa, jotta epänormaali alue voidaan tutkia ja ottaa biopsia. Tähän mennessä potilas kuitenkin tunsi olonsa paljon paremmaksi ja kieltäytyi palaamasta seuraavan päivän tai kahden aikana akolonoskopiaan. Olin pettynyt, koska tilaisuus määritellä ongelman tarkka syy jäisi käyttämättä (sekä mahdollisuus määrittää sopivin hoito). Olimme kuitenkin määrittäneet ongelman tarkan sijainnin. Tästä voi olla hyötyä, jos leikkausta tarvitaan tulevaisuudessa. Se saattaa myös nopeuttaa diagnostista lähestymistapaa muihin jaksoihin, eli nopeaan kolonoskopiaan.

Tämän kokemuksen tärkein opetus oli oikea-aikaisen, nopean ja täydellisen diagnostisen testauksen tärkeys. Tämä toissijainen oppitunti oli, että mikään testi (esim. TT-skannaus) ei ole erehtymätön, varsinkin kun kyseessä on ihmisen tulkinta. Viimeinen oppitunti – jota käsiteltiin aikaisemmassa perspektiivissä – oli ammattitaitoisen ja valmistautuneen radiologin merkitys, joka pystyy ylittämään tavanomaisen röntgentutkimuksen rajat

• Diagnoosi:tee se hyvin tai älä ollenkaan
• Kuinka pääsen eroon ripulista sappirakon poistamisen seurauksena?