Laktoositoleranssitesti on testi, jolla diagnosoidaan nautitun laktoosi-intoleranssi. Laktoosi-intoleranssi on geneettinen tila, jossa yksilöt eivät pysty sulattamaan ja imemään lehmänmaidon laktoosisokeria.
Laktoosi-intoleranssi on kyvyttömyys sulattaa maidon sokeria, laktoosia. Maito on tärkeä ravinnonlähde lapsille ja jopa joillekin aikuisille. Normaalissa laktoositoleranssissa kaikki laktoosi hajoaa (sulattaa) suolistossa entsyymin vaikutuksesta kahdeksi pienemmäksi sokeriksi (galaktoosi ja glukoosi), jotka sitten imeytyvät elimistöön. Tämän seurauksena laktoosi ei normaalisti pääse paksusuoleen.
Toisaalta laktoosi-intoleranssista kärsivillä henkilöillä, joilla ei ole laktoosia hajottavaa suolistoentsyymiä, nauttima laktoosi ei sula eikä imeydy ohutsuolessa, vaan se saapuu paksusuoleen, jossa paksusuolen bakteerit käyttävät sitä. Bakteerit tuottavat kemikaaleja, jotka aiheuttavat ripulia, ja tuottavat myös kaasua. Myös vatsakipua voi esiintyä.
Laktoositoleranssitesti edellyttää, että ihminen juo laktoosia sisältävää nestettä. Laktoosia sietävien yksilöiden ohutsuolessa nielty laktoosi jakautuu galaktoosiksi ja glukoosiksi, jotka sitten imeytyvät suolesta ja kulkeutuvat vereen. Useita verinäytteitä otetaan kahden tunnin aikana laktoosin nauttimisen jälkeen veren glukoositason mittaamiseksi. Jos laktoositoleranssi on normaali, veren glukoositaso nousee johtuen glukoosin imeytymisestä suolistosta. Jos sinulla on laktoosi-intoleranssi, glukoositaso ei nouse.
Monet kliinikot yksinkertaisesti tekevät tämän diagnoosin perustuen oireiden paranemiseen, kun laktoosi jätetään potilaan ruokavaliosta, ja affravaatioon, kun se otetaan uudelleen käyttöön. Muita laktoosi-intoleranssin havaitsemiseen käytettyjä testejä ovat laktoosivetyhengitystesti ja ulosteen happamuustesti, jälkimmäistä käytetään ensisijaisesti imeväisille ja hyvin pienille lapsille. Käytössä on myös geneettinen testi, jolla voidaan määrittää, onko yksilöllä laktoosin sulatukseen ja imeytymiseen tarvittavaa suoliston entsyymiä vai ei.